Viime viikkojen kelit ovat olleet Vancouverissa loistavat ja erityisesti viikonloppuisin on saatu nauttia kesäisestä auringonpaisteesta. Sunnuntain kaunis keli saikin meidät edellisviikonlopun tapaan lähtemään läheisille luontopoluille. Suuntasimme Vancouverin North Shore Mountainseista erottavan Burrard Inlet vuonon itäisessä pohjukassa sijaitsevan Port Moodyn alueelle, josta löytyy monia kauniita polkuja.

Port Moody on melkein 33 000 asukkaan sangen varakas pikkukaupunki Burnabyn ja Coquitlamin välissä. Kaupunki perustettiin vuonna 1879, kun Canadian Pacific Railway sai valmiiksi tuolloin sinne päättyneen koko  Kanadaa halkovan rautatien. Rautatie oli ollut ehtona Brittiläisen Kolumbian liittymiselle Kanadan konfederaatioon vuonna 1871 ja sillä olikin suuri merkitys provinssin kehittymiselle seuraavina vuosikymmeninä.

Vaikka rautatietä saatiinkin odottaa pitkän tovin, valmistui se kuitenkin lopulta peräti viisi vuotta etuajassa. Rautatie ulotettiin vasta seitsemän vuotta myöhemmin tuolloin vielä piskuiseen Vancouverin kaupunkiin, joka perustettiin virallisesti tuona samaisena vuonna 1886. Sama junarata on edelleen käytössä ja sitä pitkin kulkee muun muassa koko Brittiläisen Kolumbian ainoa paikallisjuna, vuonna 1995 kulkunsa aloittanut West Coast Express. Port Moodyn asema on junan ensimmäinen pysäkki Vancouverista lähdettäessä.          

Port Moodyssä suuntasimme pienelle Sasamat Lake nimiselle järvelle, jonka ympäri kulkee neljän kilometrin pituinen Sasamat Lake Loop Trail. Melkein kokokaan järven rannassa kulkeva luontopolku on hyvin hoidettu ja erittäin helppoa kulkea. Ainoastaan järven pohjoispäässä on pieni nousu polun kiertäessä rannan rakennuksia. Vaikka maisemat yli järven ovatkin upeat, kulkee polku harmillisesti osan matkaa sen verran lähellä maantietä, ettei sen varrella tunnu samalla tavalla eristäytyneeltä kuin esimerkiksi Lynn Loopilla tuntui. Niinpä noin 40 minuutissa kierrettävää polkua voikin suositella kevyeksi sunnuntaireippailuksi varsinaisen vaelluksen sijaan.



Sasamat Lake Loop Trail



Melojia Sasamat Lakella



Maisema yli järven

Sasamat Laken rannalla sijaitsee mukavan näköinen uimaranta. Hiekkapohjainen ranta on kesäisin aivan varmasti täynnä ihmisiä. Hauska on myös polun puolessa välissä oleva järven perukan ylitys. Kelluvista betoniharkoista rakennettu silta on reitin pieni erikoisuus ja tarjoaa kaksi hyvää tasannetta uimiseen sekä kalasteluun. Uimareita ei vielä sunnuntaina näkynyt, mutta kalamiehiä oli paikalla runsaasti narraamassa saalista.



Kelluva silta

Koska Sasamat Lake Loop Trail oli sen verran lyhyt, päätimme poiketa vielä läheisellä Admiralty Point Traililla. Kyseinen luontopolku sijaitsee Belcarran pienessä kylässä, aivan Burrard Inlet ja Indian Arm vuonojen risteyskohdassa. Polku lähtee kylän kupeessa sijaitsevalta isolta piknik-alueelta ja kulkee pitkin rannan metsiä etelän suuntaan. Polku on muutamassa kohdin sangen juurakkoinen kulkea, mutta se on silti Sasamat Lake Loop Trailin tapaan hyvin helppo luontopolku. Koska vastarannalla on North Vancouverin tiivistä asutusta ja vuonolla paljon veneliikennettä, ei Admiralty Point Trail ole kovin luonnonläheinen. Äänimaailmaan mahtuu niin paljon moottorien pörinää, että se vesittää tunnelman. Pienenä reippailuna noin neljän kilometrin polku on ihan mukava, mutta meillä ei ainakaan ole mitään tarvetta palata sille myöhemmin. Sasamat Lakellekin voimme kuvitella palaavamme ainoastaan kesämmällä uimaan.



Admiralty Point Trail

          

Luontoa polun varrella

     

Näkymä vuorille sekä kohti keskustaa

Sasamat Lake Loop Trailin esittely sekä muiden polun kiertäneiden kommentit löytyvät täältä. Admiralty Point Trail on esitelty puolestaan tällä sivulla.

Kuvasatoni Vancouverista on ollut tähän saakka sangen vähäistä, mutta yritän tässä hiljalleen skarpata asian suhteen. Jo tovin minun pitänyt kirjoittaa väliaikaisesta asunnostamme, jossa asuimme ensimmäiset kaksi kuukauttamme Vancouverissa. Sittemmin olemme kerenneet jo muuttamaan varsinaiseen asuntoomme, josta kuvia ja juttua myöhemmin.

Väliaikaista asuntoa etsiessämme kriteerimme eivät olleen kovin korkealla. Asunnon piti sijaita Downtownissa, jotta voisimme kahden kuukauden aikana tutustua kaupungin keskustaan ja todeta mitkä seudut ovat meistä viehättäviä asua. Sijainti keskustassa olisi myös myöhemmässä vaiheessa kätevää, sillä siitä olisi helppo kierrellä varsinaisen asunnon kandidaatteja. Lisäksi välittömästi keskustaan muuttamalla meille kävisi hyvin pian selväksi, millainen noin 15 kilometrin mittainen työmatkamme Etelä-Burnabyssä sijaitsevalle toimistollemme olisi joka päivä kulkea.

Vaikka asunto oli väliaikainen, emme halunneet muuttaa ihan mihin tahansa murjuun. Asunnon ei tarvinnut olla kovin suuri, mutta sen piti olla kalustettu, sillä muuttotavarat olivat vasta matkalla kohti länsirannikkoa. Asuntoon piti sisältyä parkkipaikka sekä tietenkin internet ja televisio. Vuokran piti olla kohtuullisella tasolla, siitä huolimatta että se laskutettaisiin työpaikan tarjoamasta muuttobudjetista.

Vaatimuksemme eivät olleet siis kovin tarkat ja Vancouverissa on aika hyvä tarjonta kalustetuista kämpistä. Osa on tilapäisesti muualle muuttaneiden asuntoja, mutta joukossa on todella paljon puhtaassa sijoitusmielessä ostettuja asuntoja, jotka on kalustettu jatkuvaa vuokrausta silmälläpitäen. Vaikka tarjontaa on paljon, vaihtelee tarjottujen asuntojen taso huomattavasti. Vancouver on todella kallis kaupunki (suorastaan Pohjois-Amerikan kallein), mutta silti samalla rahalla voi saada täysin eri tasoisia asuntoja. Vertailu siis kannattaa. Toki vertailu on vaikeaa ennen tänne saapumista, minkä vuoksi yövyinkin ensimmäiset viisi yötäni Metrotownin Hiltonissa. Tämä antoi minulle mahdollisuudet kierrellä muutamia ennalta katsomiamme alueita sekä käydä järkkäämässä ennakkoon varaamaamme väliaikaisasuntoon liittyvät paperityöt.

Asunto löytyi lopulta sangen helposti Coal Harbourin alueelta, mikä on Downtownin uusinta aluetta. 25. kerroksen asunto lupasi kuvien perusteella upeita North Shore Mountainsien suuntaan olevia maisemia yli viereisten rakennusten. Korkeutensa vuoksi ajattelimme asunnon olevan myös hiljainen, mikä olisi tärkeää, koska rakennus sijaitsee West Georgia Streetin varrella, joka on yksi keskustan pääkaduista.

The Pointe nimellä tunnettu 28-kerroksinen lasinen tornitalo on valmistunut vuonna 1997. Ulkoa ruma rakennus sijaitsee kivasti rinteessä, mitä on hyödynnetty rakennusta ympäröivissä vesialtaissa. Erilaiset vesirakennelmat sekä pienet pihat ovat hyvin yleisiä erityisesti Coal Harbourin uudella alueella. Hoidettujen puistikkojen, istutusten sekä suihkulähteiden ja vesiputousten avulla tornitalojen sekä pilvenpiirtäjien välisestä katutilasta on tehty erittäin viihtyisää kulkea ja viettää aikaa. Aivan suurempien katujen vierellä liikenteen melu on toki puistossa istujaa häiritsevää, mutta varsinkin lähempänä rantaa äänimaiseman muodostaa liikenteen sijaan veden liplatus sekä lokkien ääntely.

     

The Pointe

The Pointe on pinta-alaltaan sangen pieni rakennus. Maantasolta löytyy pieni kuntosali, jollainen kuuluu käytännössä jokaisen uudenaikaisen rakennuksen vakiokalustoon ja on maksutta asukkaiden käytössä. 28-kerroksisessa rakennuksessa on kaksi hissiä, jotka vievät asuinkerrosten sekä viiden maanalaisen parkkikerroksen välillä. Ensimmäinen hissimatkani talossa sisälsikin yllätyksen. Nimittäin vaikka asuntomme kerroksen numero olikin virallisesti 25, oli kyseessä oikeasti vain 20. kerros. Vancouverissa suuri osa asunnonostajista on varakkaita aasialaisia (pitkälti kiinalaisia), jotka ovat sangen taikauskoisia tiettyjä numeroita kohtaan.



The Pointe sivukadulta nähtynä



Kaikki tietävät epäonnennumero kolmetoista (13), joka aiheuttaa joissakin länsimaalaisissakin triskaidekafobiana tunnettua numeron 13 pelkoa. Kuitenkaan aasialaisista numero 13 ei ole luvuista pahin, vaan heissä tetrafobiaa aiheuttaa numero neljä (4). Tämä johtuu siitä, että numeron äänneasu on muun muassa kiinassa, japanissa sekä koreassa melkein yhtenevä kuolemaa tarkoittavan sanan kanssa. Ja kuka nyt haluaisi asua kuolemankerroksessa? Niinpä tätä suurta potentiaalista ostajakuntaa miellyttääkseen rakennuttajat jättävätkin uusista rakennuksista monesti pois kaikki numeron 4 sisältävät kerrokset. Taikauskoisuuden vuoksi The Pointesta ei löydy kerroksia 2, 4, 13, 14 sekä 24. Kakkosen puuttuminen lienee pelkkä mainoskikka, sillä kuka nyt haluaisi asua toisessa kerroksessa?



Erikoiset kerrosluvut

The Pointen kerrosluvut eitvät kuitenkaan edusta asian äärimmäisimmilleen viemistä. Olen nimittäin kuullut, että Metrotownissa on pilvenpiirtäjä, josta puuttuu edellämainittujen kerrosten lisäksi koko skaala väliltä 40-49. Kerrosta 39 seuraa siis kerros 50. Hullua meininkiä, varsinkin kun puuttuvia kerroksia ei juuri eritellä asuntomainoksissa. Rakennuksia mainostetaan useasti väärillä kerrosnumeroilla, mikä saattaa tarkoittaa että hyvin korkeassa rakennuksessa asuinkerros voi olla jopa kymmenen mainostettua kerrosnumeroa alhaisempi. Melkoista harhaanjohtamista, etten sanoisi.

Asuntomme sijaitsi siis 20. kerroksessa, mikä ei ole kovin korkealla. The Pointe nimittäin kuuluu Vancouverissa surullisen laajaan sarjaan mahdollisimman "kustannustehokkaasti" rakennettuja rakennuksia. Tästä sarjasta löytyy lukuisia esimerkkejä keskustassa erityisesti Yaletownin alueelta. Koska rakennuskorkeus on monilla tonteilla tarkkaan säädelty, yrittävät ahneet rakennusfirmat mahduttaa rakennukseen mahdollisimman paljon kerroksia. En tiedä väliaikaisasuntomme mittoja, mutta huonekorkeus tuntui sangen matalalta. Tilantunnetta asuntoon kuitenkin loi lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, jotka toivat sisälle runsaasti valoa. Näiden ikkunoiden eristys osoittautui kuitenkin heti kättelyssä huonoksi, sillä yksikerroksisen lasin sekä huonojen eristeiden läpi liikenteen melun kuuli sangen hyvin 20. kerroksessakin.

               

Pieni olohuone sekä tupakeittiö

Mainoskuvissa asunnon kalustus näytti ihan mukiinmenevältä, mutta paikan päällä käytännössä kaikki kalusteet osoittautuivat IKEA:sta ostetuksi. Kalustus oli kyllä sangen kattava ja sisälsi aivan kaiken keittiötarpeista lähtien, mutta kovin laadukkaana sitä ei voinut pitää. Olihan varustelu sangen vaatimaton 2200 dollarin (1690 euron) kuukausivuokraa vastaan. Asunnon koko oli 56,7 neliömetriä, mikä jakautui pienen makuuhuoneen, työnurkkauksen, kylppärin, varastohuoneen sekä tupakeittiön kesken. Huvikseen laskettuna asunnon neliöhinta oli 29,8 euroa, mikä on kyllä melkoisen suolainen lukema, muttei mitenkään tavaton Vancouverissa.



Ahdas makuuhuone



Pieni työskentelynurkkaus (täkäläisittäin Den)

Mutta oli asunnossa jotain hienoakin, nimittäin ikkunoista avautuva maisema yli veden North Shore Mountainsin vuorille. Vaikka oltiinkin 20. kerroksessa, oli ympärillä korkeampiakin taloja, mutta onneksi yksikään näistä ei sijainnut maiseman edessä. Maisema olikin kokolailla esteetön ja jaksoi lumota meidät illasta toiseen. Kuvista maiseman mittasuhteet ovat vääristyneet, sillä North Shore Mountainsin vuoret ovat yli 1200 metriä korkeat. Silti niistäkin lienee nähtävissä, että maisema oli melkoinen.



Maisema kauniina päivänä

     

Urbaani iltamaisema olo- ja makuuhuoneesta

Koska kyseessä oli väliaikainen asunto, ei meitä niin harmittanut sen vaatimattomuus. Sitä ajatteli koko kaksi kuukautta väliaikaisena pahana, joka kuitenkin toimi hyvänä tukikohtana tutustua kaupunkiin, sekä etsiä sitä varsinaista asuntoa. Pitkän etsinnän jälkeen lopulta löysimmekin asunnon, joka on sitten aivan eri luokkaa...

Vancouver on Pohjois-Amerikan kolmanneksi vilkkain elokuvien kuvauspaikkakunta (heti Los Angelesin ja New Yorkin jälkeen), mutta hyvin harvoin kaupunki saa kunnian esiintyä omana itsenään. Tähän on kuitenkin tiedossa poikkeus loppukuusta, kun kanadalaisella Showcase-kanavalla starttaa uusi scifi-sarja Continuum (IMDb). Aikamatkailulla sekä aikaparadokseilla kikkaileva scifi-sarja sijoittuu yhtä aikaa sekä kaukaiseen tulevaisuuteen, että tähän päivään.



Continuum-sarjan tunnus

Vuonna 2077 Vancouver on Pohjois-Amerikan pääkaupunki, sillä itärannikon suuret kaupungit on menetetty ilmastonmuutoksen nostattaman meren alle. Jostain kumman syystä länsirannikolla merivesi ei ole noussut samalla tavalla, mikä lienee johtanut siihen että juuri Vancouverista on muodostunut 65 vuodessa kaiken vallan keskus. Tulevaisuus joutuu kuitenkin uhatuksi, kun ryhmä kuolemaan tuomittuja terroristeja onnistuu pakenemaan teloitustaan. Terroristit eivät pakene perinteiseen tapaan Meksikoon, vaan aikamatkaavat kauas menneisyyteen, aina vuoteen 2012 saakka. Kaikkien onneksi myös virkavaltaa edustava Kiera Cameron, jota esittää monista tv-sarjojen sivuosista tunnettu Rachel Nichols, imeytyy menneisyyteen. Hän onkin sarjan ainoa toivo estää terroristeja muuttamasta tulevaisuutta.



Vancouver vuonna 2077

Paljon enempää sarjasta ei tiedetä ennen 27. toukokuuta, jolloin siis nähdään sarjan ensimmäinen jakso. Meillä kyseinen kaapelikanava ei valitettavasti näy, mutta jostain tämän sarjan jaksot on silti saatava käsiin. Tulee nimittäin olemaan kiintoisaa bongata kaupungin tuttuja paikkoja sekä nykyhetkessä että kaukaisessa tulevaisuudessa. Vaikka sarjan juoni osoittautuisikin täydelliseksi hutuksi, niin eiköhän se silti tällä hetkellä Slicellä nähtävät Vancouverin "aidot" kotirouvat piekse.